Jaakko Naski

Rasismin tutkimuksesta ja maahanmuuton tavoitteista

Yle uutisoi Helsingin yliopiston tutkijasta Tuuli Kurjesta, joka täyttää tutkimustyön yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vaatimusta toteamalla, että suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on piilorasismia. Se ilmenee siten, että maahanmuuttajia ohjataan esimerkiksi hoiva-alalle, vaikka heitä ei kyseinen ala kiinnostaisi. Jutussa Kurjen nimiin laitetut väitteet ovat siinä määrin käsitteellisesti ristiriitaisia, että niistä on sanottava muutamia asioita. Samoin tutkimuksen käytännön arvo kotoutuksessa ja maahanmuutossa yleensä on kyseenalainen.

Tarkastellaan ensin rasismi-termin käyttöä. Kurki toteaa, että maahanmuuttajia hoiva-alalle ohjattaessa vedotaan rodullistaviin ja rasistisiin väitteisiin, joiden mukaan tietyistä kulttuureista tulevilla on soveltuvuutta kyseiselle alalle heidän maahanmuuttajataustansa takia. En tiedä miksi maahanmuuttajuuden katsotaan tekevän ihmisestä sopivan hoiva-alalle, mutta on selvää, että näin ei ajatella rasismin takia. Kuten Kurki itsekin sen sanoo: kulttuuri ja maahanmuuttajuus ovat ne tekijät, joihin tässä vedotaan, ei rotu tai ideologia rotujen paremmuudesta. Tämä selittänee myös sen, miksi koulumaailmassa ei haluta nähdä rasismia tai puhua siitä: sitä ei yksinkertaisesti ole. Näin tuntuu ajattelevan myös jutussa haastateltu erikoistutkija Pasi Saukkonen, jonka mielestä ongelma ei liity rotuun, vaan pikemminkin siihen, että maahanmuutto nykyisessä mittakaavassa on uusi asia. Tällöin myös ihmisten kanssa toiminta ja tämän toiminnan käsitteellistäminen vaativat kehittämistä.

Toinen asia liittyy luokitteluun. Kurki toteaa, että ihmisten jakaminen maahanmuuttajiin ja kantasuomalaisiin on myös ongelmallista, sillä se voi luoda yhteiskunnallista eriytymistä ja loukata niitä, jotka luokitellaan näistä ensimmäiseen ryhmään. Ensinnäkin on todettava, että vaikka luokittelu voi todellakin olla ongelmallista, varsinkin näin uudessa ja kompleksisessa kontekstissa, se on myös kaiken inhimillisen ajattelun perusta. Kaikkia ja kaikkea ei voida käsitellä pelkkänä erottumattomana massana, varsinkaan jos pyritään perusteltuihin ja selkeisiin lopputuloksiin. Samoin olisi mielenkiintoista tietää, miksi vain maahanmuuttajan kategoria voidaan kokea loukkaavana? Jos ihmisiä jaotellaan syntyperän mukaan niihin, jotka ovat syntyneet Suomessa, ja niihin, jotka ovat syntyneet jossain muualla, minkä takia tässä jaottelussa vain toinen kategoria on loukkaava? En tiedä onko Kurjella tähän vastausta, mutta ainakaan hän ei kysyttäessä osaa ehdottaa mitään parempaa menettelyä. Sen sijaan hän kyllä osaa mainita meidät "valkoiset suomalaiset", joiden käyttämänä maahanmuuttaja-sana voidaan kokea loukkaavana. Jää hieman epäselväksi kuka tässä luokitellaan rasistiseksi: tutkija Kurki itse, joka on ainoa jutussa mainittu henkilö, joka puhuu väristä mitään, vai niin sanotut maahanmuuttajat, jotka Kurjen mukaan loukkaantuvat siitä, että maahanmuuttaja-sanaa käyttävien ihmisten väri on valkoinen?

Lopuksi vielä käytäntöä. Maahanmuuttoa perustellaan sillä, että se korjaa Suomen vääristyneen ikäpyramidin ja parantaa heikkoa huoltosuhdetta. Käytännössä on kuitenkin havaittu, että maahanmuuttajat työllistyvät kantaväestöä heikommin, kuten myös tässä Ylen jutussa mainitaan. Kysymys kuuluukin, onko työllistymisen kannalta parempi ohjata maahanmuuttajia aloille, joilla olisi kysyntää työvoimasta, vai antaa heidän valita omat urapolkunsa vapaasti? Jutun perusteella kotoutuksessa ja maahanmuuttajien koulutuksessa on jo valittu jälkimmäinen polku, eikä tiukkaa ammatillista ohjausta enää tapahdu. Yliopistoissa olisikin kenties aihetta tarkastella tuotetun tutkimuksen relevanssia ja käytännön arvoa hieman rivakammin, sillä sekä maahanmuuttajien heikko työllisyysaste että maahanmuuton negatiiviset ulkoisvaikutukset tulisi ratkaista mieluummin nopeasti kuin hitaasti. Akateemiset käsitteelliset väärinkäsitykset tuskin ovat siinä avuksi, vaikka aikomukset niiden taustalla olisivat kuinka hyviä.

Asia voidaan kyllä tulkita myös siten, että maahanmuuttajilla on taipumusta kokea tulleensa vähätellyiksi tai loukatuiksi kotoutus- ja koulutusprosessin aikana, joka seikka tulisi huomioida entistä paremmin. Tässä tapauksessa jutussa esitellyllä tutkimuksella saattaa hyvinkin olla käytännön arvoa, vaikka ihmisten värin maininta tai rasismista puhuminen vaikuttaakin erikoiselta ja äärimmäiseltä. Mikäli näin on, sopii maahamuuttajiltakin kuitenkin odottaa ymmärrystä siinä, että koko ilmiö on varsin uusi ja vaikea suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Ihmisten luokittelua maahanmuuttajiin tai kulttuurisia stereotypioita, sikäli kun niitä esiintyy, ei motivoi rasismi vaan pikemminkin inhimillisen ajattelun ominaispiirteet ja hallinnolliset tarpeet. Sopii tietysti kysyä, mikä on paras hallintojärjestelmä ja kenen etuja mikäkin systeemi palvelee, mutta näihin kysymyksiin ei tässä mennä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat