Jaakko Naski

Vasemmistolaisen salaliiton koirapillit

  • Vasemmistolaisen salaliiton koirapillit

Rysky Riiheläinen käsittelee Ylen kolumnissaan inhimillistä taipumusta käsitteellistää monimutkaista ja sattumanvaraista maailmaa yksinkertaistetuiksi tarinoiksi eli narratiiveiksi. Erityisesti Riiheläinen keskittyy salaliittoteorioihin, jotka ovat nousseet uuteen kukoistukseensa kehittyvän viestintäteknologian mahdollistaman informaatiovyöryn seurauksena. Hänen mukaansa näitä tarinoita käyttelee erityisen taitavasti hyväkseen äärioikeisto. En ota tässä kantaa äärioikeistolaisiin salaliittoteorioihin sinänsä, vaan haluan nostaa esiin toisen, hieman vastaavan teorian: vasemmistolaisen eli marksilaisen salaliittomaisen käsityksen maailmasta.

Riiheläinen aloittaa äärioikeiston käsittelyn esittelemällä viime aikoina esiin nousseen koirapillin käsitteen (englanniksi dog whistle). Tällä viitataan siis signaaliin, jonka havaitsevat vain he, jotka ovat herkistyneet sen näennäisen viattomin sanakääntein välittämälle äärimmäiselle ajatukselle. Esimerkkinä tästä mainitaan Teuvo Hakkaraisen auton matu-teippi, joka siis ei itsessään ole mitenkään erityisen huomiota herättävä ilmiö, mutta jonka äärioikeistolaiset osaavat heti tunnistaa perin pohjin rasistiseksi viestiksi.

Vaikka olen yhtä vähän marksisti kuin Riiheläinen on rasisti, koitan tässä eritellä muutamia marksilaisia koirapillejä. Näitä ovat esimerkiksi sellaiset sanat kuten fasismi, rasismi ja solidaarisuus, mikseivät myös yhdenvertaisuus, rodullistaminen tai epätasa-arvo. Yhteistä näille on siis se, että ne ovat näennäisen viattomia ilmauksia (kukapa nyt kannattaisi epätasa-arvoa tai fasismia), mutta niille altistuessaan indoktrinoitu vallankumouksellinen tietää olevansa omiensa parissa. Tällä tavoin hän voi toimia kirkkaassa päivänvalossa kurjan agendansa edistämiseksi.

Salaliittoteoriat kaipaavat tietysti tuekseen välineitä ja verkostoja, joilla näitä signaaleja levitetään. Riiheläisen mukaan yhdysvaltalaisella äärioikeistolla onkin hallussaan vahva mediakenttä, jonka avulla viestit välittyvät laajalle, ja jota on käytetty esimerkiksi presidentinvaalien tulokseen vaikutettaessa. Tämä on kuitenkin nappikauppaa verrattuna siihen, minkälaisiin verkostoihin marksilaisuus on soluttautunut. Viimeaikaiset tutkimukset, joissa on selvitetty suomalaisten toimittajaopiskelijodien ja yhdysvaltalaisten yliopistojen professorien puoluekantoja, ovat kylmäävää luettavaa, ainakin jos uskoo siihen, että puoluekanta on osoitus sitoutumisesta jompaankumpaan poliittisen spektrin laitaan: ensimmäisessä ryhmässä nimittäin jopa 75 prosenttia kannattaa vihreitä ja vasemmistoliittoa, ja jälkimmäisten joukossa on puolestaan demokraatteja 10 jokaista yhtä republikaania kohden! Vasemmistolaisia arvoja siis vihellellään autojen kylkien sijaan tiedotusvälineiden toimituksissa ja yliopistoissa, eduskunnasta ja muista instituutioista puhumattakaan.

Tärkeä piirre salaliittoteorialle on myös riittävän paha vihollinen, joka näyttäytyy uskottavana ja vaikuttavana. Vasemmistolaisille tämä kansanvihollinen on yleensä joko fasisti, rasisti tai rikas riistäjä. Koska kahta ensimmäistä lajia tavataan nykyään kovin harvoin, nousee kaikkein uskottavimmaksi vaihtoehdoksi rikas ihminen, joka omistaa asioita. Marksilaisessa salaliitossa tällainen ihminen muuttuu omistajuutensa myötä automaattisesti epäinhimilliseksi pahaksi, joka on valmis uhraamaan kaiken lisäarvon ja osinkotuoton alttarille. Ei olekaan harvinaista kohdata ihan julkisesti esitettyä väitettä, jonka mukaan yritykset ja niiden osakkeiden omistajat piittaavat ainoastaan rahasta, jonka vastaansanomaton voima pakottaa heidät hylkäämään kaikki muut tavoitteet ja arvot elämässään.

Salaliittoteoriaan vihkiytyville on Riiheläisen mukaan ominaista heräämisen tai uskoontulon kokemus. Vasemmiston piirissä tämä tapahtuu yleensä nuorena, jolloin ihminen havahtuu maailmassa asuvaan pahuuteen ja törmää siihen tosiasiaan, että siitä kovinta ääntä pitävät ovat usein marksilaisuuteen kallellaan. Epäoikeudenmukaisuuden lamentaatio jatkuu yliopistoissa, joissa saa lukea vaikeaselkoisista kirjoista siitä, miten muu kuin marksilainen sortajista ja sorretuista koostuva maailmankuva on ’naiivi’ tai ’epätasa-arvoisia rakenteita toisintava’. Samoin kehotetaan näkemään kaikki poliittisena ja asettamaan maailman muuttaminen sekä epämääräinen aktivismi kaikessa tekemisessä etusijalle. Myös media ruokkii auliisti nupullaan olevan marksistin taipumuksia: suuryritysten ja suurvaltojen rikoksista raportoidaan auliisti, mutta omassa silmässä ei tunnu olevan rikan rikkaa.

Tästä voidaankin palata Riiheläisen pointtiin siitä, miten salaliittoteorioilla on taipumus valua marginaaleista pois. On jo käynyt selväksi, miten marksismia esiintyy valtoimenaan eri instituutioissa. Se onkin muuttunut väkivaltaisesta massaliikkeestä salonkikelpoiseksi ideologiaksi, jonka koirapillin kuulevat monet. Pahinta on, että nyt sen seuraksi eduskuntaan on noussut äärioikeistolainen perussuomalainen puolue, joka uhkaavalla tavalla radikalisoi suomalaisia ja legitimoi rasismia ja hirmuvaltaa. Molemmissa salaliitoissa näyttäisi olevan kyse Riiheläisen lopuksi mainitsemista hyvän ja pahan vastakkainasettelusta sekä alati taustalla vaikuttavasta väkivallan uhasta.

Lopuksi voidaan miettiä vielä sitä, mitä mahdollisuuksia maailman hahmottamiseen on tarjolla. Jos on niin, että lisääntyvä informaatio entisestään pahentaa ihmisten taipumusta yksinkertaistuksiin, joka puolestaan johtaa salaliittoteorioiden lisääntymiseen, on todettava, että parasta on sulkea silmänsä ja korvansa tiedolta, joka altistaa salaliitoille. Tai ehkä onkin niin, että informaatiota voi käyttää myös asioihin perehtymiseen, jolloin havaitsee helposti ainakin sen, että jokaiselle narratiiville on tarjolla myös vaihtoehtoinen, ellei jopa vastakkainen narratiivi. Vaikka ei ehtisi tai haluaisi asioihin sen tarkemmin perehtyäkään, voi helposti todeta, että salaliittomaiset selitykset menettävät voimansa varsin nopeasti kritiikille altistuessaan. Saattaapa olla, että niistä jää jopa jäljelle jonkinlainen totuuden siemen, jota tutkaillessaan voi salaliitoilla heittää vesilintua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Esimerkki dog whistlesta oli 2000 vuotta sitten hiekkaan piirretty kalasymboli. Salaliittoa vai ei. Tosiasia on, että uskonkunnista puhuttaessa kristittyjen edustajia on nykyään eniten. Ei mikään salaliitto vaan valtavirtaa.

JN: "Koska kahta ensimmäistä lajia tavataan nykyään kovin harvoin..."

Niin, Jaakkoseni, marksilaiset Suomessa kuuluvat noihin kahteen ensimmäiseen lajiisi. Lajina uhanalaisia ovat.

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

Mitähän ihmettä blogisti tarkoittaa marxilaisuudella kun olettaa vasemmistolaisten ja vihreitten olevan sellaisia?

Käyttäjän JaakkoNaski kuva
Jaakko Naski

Lähinnä tuota aktivismin ja maailman muuttamisen korostamista kaikessa tekemisessä. Se on siis Marxin filosofiassa ollut varsin keskeinen seikka, jota perinnettä vihreät ja vasemmisto jatkavat.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Okei,okei,okei..

Kun nyt ilmeisesti olet selkeä oikeistolainen...eikö?

Niin mitä mieltä olet maailman taloudellisesta tilanteesta ja globalismista noin ylipäätään?

Käyttäjän JaakkoNaski kuva
Jaakko Naski

En ole oikeistolainen, ehkä konservatiivi joissain asioissa. Maailmantalous on vähän liian iso asia noin vain käsiteltäväksi; tarkoituksena tässä oli lähinnä kyseenalaistaa salaliittoajattelun hyödyllisyyttä yleensä.

Toimituksen poiminnat