Jaakko Naski

Kielestä ja sen säätelystä: case Vehkoo

Oulun käräjäoikeus on todennut, että Johanna Vehkoo on syyllistynyt kunnianloukkaukseen käytettyään esimerkiksi ilmaisuja ”natsipelle”, ”natsi” ja ”tunnettu rasisti” puhuessaan kunnanvaltuutettu Junes Lokasta. Päätös on herättänyt paljon keskustelua ja huolta esimerkiksi siitä, että päätös on sukupuolittunut tai muodostaa huolestuttavan ennakkotapauksen, joka heikentää häirinnän kohteeksi joutuneiden kansalaisten asemaa. En ota tässä kantaa näihin asioihin, vaan tarkastelen tapausta kielen ja siihen kohdistuvan laillisen sääntelyn näkökulmasta.

Perttu Kauppinen kirjoittaa Iltalehden pääkirjoituksessa, että oikeuden päätös on siksi erikoinen, että se antaa ymmärtää, että tosiasioita ei saa enää sanoa ääneen siinä pelossa, että tulee loukanneeksi jonkun kunniaa. Esimerkkinä tästä mainitaan sellainen absurdi skenaario, jossa Heinrich Himmleriä ei saa enää sanoa natsiksi, vaikka hän kiistatta sellainen olikin. Iltalehden tietojen mukaan Oulun käräjillä on todettu, että Vehkoon käyttämät sanat ovat sellaisia, joita ”on pidettävä haukkumasanoina, joita tyypillisesti käytetään silloin, kun halutaan osoittaa toiselle epäkunnioitusta.” Niiden totuudenmukaisuus ei puolestaan ole ollut päätöksessä oleellinen. Vaikuttaa siis siltä, että kyse on sellaisten sanojen määrittelystä, joita voidaan pitää kategorisesti loukkaavina.

Tällainen määrittely on tietysti hankalaa yhtäältä siksi, että sanojen merkitykset eivät ole muuttumattomia, ja toisaalta siksi, että oikeudessa teoistaan vastaavat ihmiset, eivät heidän tekonsa tai käytetyt sanat. Eli Kauppisen käyttämää natsi-sanaa koskevaa esimerkkiä mukaillen voidaan todeta, että on täysin ongelmatonta käyttää kyseistä sanaa puhuttaessa esimerkiksi natsi-Saksasta tai NSDAP-puolueen jäsenistä. Mutta entäpä silloin, kun natsi-sanaa käytetään epäspesifisemmässä merkityksessä viittaamaan epämiellyttävään ihmiseen? Tällöin ratkaiseviksi tekijöiksi saattavat nousta sanankäytön tarkoitusperät ja sanankäyttäjän intentiot sekä myös kielenkäytön kohteen oma suhtautuminen asiaan.

Intentioiden määrittely ei kuitenkaan ole yhtään sen helpompaa. Koska sanojen merkitykset vaihtelevat tilanteesta ja asiayhteydestä riippuen, ei jonkin tietyn sanan käyttämistä voida mitenkään yksiselitteisesti katsoa todisteeksi siitä, että tarkoituksena on ollut esimerkiksi kunnian loukkaaminen. Tällöin täytyy asia ratkaista muilla keinoilla, kuten asianosaisten ja mahdollisten todistajien kuulemisella sekä asiayhteyksien tutkimisella.

Mielenkiintoista kyllä, Vehkoon mukaan mitään kunnianloukkaustarkoitusta ei ole kyetty näyttämään toteen. Voikin olla niin, että käräjäoikeus on halunnut itse sanoihin ja niiden merkityksiin kohdistuvalla ”mustalistaavalla” päätöksellään hillitä sitä ”tapainturmelusta”, josta myös Kauppinen haluaa eroon. Ei kuitenkaan olisi yllättävää, jos asia ratkaistaisiin jotenkin toisin korkeammissa oikeusasteissa. Tällöin liberaaliin maailmankuvaan taipuvaiset voisivat hengähtää, sillä se voitaisiin tulkita osoitukseksi siitä, että Suomessa vallitsee sananvapaus, mutta ei kuitenkaan vapautta toimia pahantahtoisissa tarkoituksissa. Toisaalta sananvapauden puolesta ääntä pitävät saattavat ajatella, että koko juttu on täysin tarpeeton, eikä oikeuslaitoksen tule ottaa näin suurta roolia ihmisten välisen kanssakäymisen kontrolloimiseksi.

Kaiken kaikkiaan tapaus on varsin mutkikas, eikä sen hyvinkin mahdollisesti vielä muuttuva lopputulema tule kaikkia miellyttämään. Osittain siinä on siis myös kyse kielestä ja sen käytöstä sekä säätelystä. Tiettyihin sanoihin ja niiden yleisinä pidettyihin merkityksiin keskittyvä ratkaisu voidaan helposti tulkita ilmaisunvapautta ja siten myös ajattelua rajoittavaksi liukkaaksi pinnaksi, joka vie yhteiskuntaa kohti dystooppista totalitarismia. Intentioihin ja asiayhteyksiin perustuva ratkaisu puolestaan uhkaa rikkoa koko systeemin, kun tahallaan loukkaantujat alkavat kilvan haastaa toisiaan oikeuteen. Jos taas asianosaisilta aletaan vaatimaan kunniallisuutta ennen kuin heihin kohdistuvia tapauksia edes otetaan käsittelyyn, tunnutaan palaavan varsin 1800-lukulaiselta haiskahtavaan maineeseen ja säätyasemaan perustuvaan toimintatapaan. Toivotankin oikeusoppineille voimia asian ratkaisuun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

--mutta ei kuitenkaan vapautta toimia pahantahtoisissa tarkoituksissa. --

Seuraavaksi aletaankin sitten selvitellä mitä on "pahantahtoinen tarkoitus". Toisen ihmisen näennäinen pahantahtoisuus on altis subjektiiviselle tulkinnalle. Ehkäpä tarkoitus onkin ollut ihan hyvä. Ainakin sanojan itsensä ja ehkä jonkun muunkin mielestä.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Itse en ymmärrä missä vaiheessa ollaan siirytty tähän haukkumisen ja kunnianloukkaamisen aikakauteen jolloin siitä on tullut normaalia, ja ihmetellään jos joku vi ejonkun oikeuteen asiasta?

Vai onko näin aina ollut? Onko 80-luvulla kun ei nettiä ollut, niin joku Bloggari kirjoittanut mielipide palstalle ison jutun. jostain X henkilöstä ja haukkunut/valehdellut suoraan? Ja onko lehti julkaissut sellaista?

Ja millon JSN: on alkanut kannattamaan/tukemaan henkilöitä jotka haukkuvat toisia? Eikö JSN pitäisi olla se taho jossa jokainen jäsen on 100% kunnioitettava ja ns. MALLIESIMERRKI! ja niin että JSN:n kun jyrähtää niin heitä kuunnellaan.. Nyt siella istuu tuomion saanut henkilö, Tuomion johon liittyy kunnianloukkaus/kijroittaminen..

Monet työnantajat katsoisivat pahalla vaikka kuljettajan puolella, jos olet rikkonut autoiluun liittyviä lakeja..

Käyttäjän pasikarhunen9 kuva
Pasi Karhunen

"Nyt siella istuu tuomion saanut henkilö, Tuomion johon liittyy kunnianloukkaus/kijroittaminen.."

Kuka Jsn:n jäsenistä on saanut mainitsemasi tuomion?

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Ei näköjään enää ole :) Kiitos kun huomautit! 2016-2018 Oli Vehkoo JSN:n jäsen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Lainataanpa juristin näkemystä siitä, mikä on kunnianloukkaus:
"Kunnianloukkauksen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen eroavat ainakin siinä, että kunnianloukkauksessa esitettävä tieto tai vihjaus ei pidä paikkaansa. Molemmissa rikoksissa tieto voi aiheuttaa henkilöön kohdistuvaa halveksuntaa tai kärsimystä loukatulle henkilölle. Se, joka esittää toisesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen sillä tavalla, että teko aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, tai joka muulla tavalla halventaa toista, syyllistyy kunnianloukkaukseen. Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa huolimatta siitä, miten sen esittäminen tapahtuu".

Jos Himmleriä, joka todistettavasti oli kansallissosialistisen puolueen jäsen, kutsuu natsiksi, se ei ole kunnialoukkaus. Jos henkilöä, jota ei voida osoittaa natsiksi haukutaan natsiksi lokkaavassa tarkoituksessa, se on kunnianloukkaus.

Toimituksen poiminnat